Onnettomuuden silminnäkijät

Tehtävä 2: Erilaiset repliikit

Silminnäkijä 1: 

"No mä oli just ajamas pyäräl täst ton ravirada suuntaa, ku toi musta Audi pamautti suaraa to punase mopoauto kylkee. Kauhee rysäys siit kyl kuulu! Emmää tajuu, kui sokee se äijä voi ol, ettei nää punast mopoautoo tulos tualt juna-asema suunnalt. Luulis, et se ikäne miäs ymmärtäis vähä päätää kääntää ja vilkast sivuillee. Vaik kyl kai se muija ois pitäny ymmärtää kans väistää. 

Mut tää o kyl aika paha paikka, ku ketää ei tiä, mite täs kuulus ajaa. Onks se ny sillai, et tualt liikenneympyräst tuleva pitää väistää tost sivust suaraa ajavii autoi vai millai? Mu ei kyl tuu täst kovi paljo autol ajettuu, mitä ny sillo ku treeneis käy. Mut ei se muijakaa kyl paljo voinu liikennet seurat, ku se sillai sin Audi al vaa paineli. Mahtoks sil käyd pahasti? Ainaki se auto meni iha muusiks."

Silminnäkijä 2:

"Olen kyllä kovin huolestunut näistä lasten mopoauto-onnettomuuksista. Nämä vaikuttavat aina nuorten psyykeen. Nuoret tytöt ovat erityisen herkkiä. Koulun keskustelutilaisuuksissa käymme yhdessä läpi tällaisia mahdollisia vaaratilanteita, ja uskon kyllä saaneeni nuoriin hyvän kontaktin. Tällaiset tapahtumat saattavat kuitenkin aiheuttaa turhia fobioita.

Onhan se toisaalta hienoa, että nuorilla on mahdollisuus päästä liikkumaan vapaammin hieman pidempiäkin matkoja kuin jalan tai polkupyörällä. Olen kyllä sitä mieltä, että aikuisten autonkuljettajien tulisi kyllä olla erityisen tarkkaavaisia ja varovaisia liikenteessä, kun samoilla teillä kulkee kovin kokemattomia lapsukaisia. Tälläkin kertaa olisimme voineet välttyä turhalta yhteentörmäykseltä, jos olisimme valppaampia. Kyllä kokenut autonkuljettaja seuraa liikennettä tarkemmin."

Silminnäkijä 3:

"Minä olin juuri vierailemassa tässä Presidentinpuistokadulla ystävättäreni luona. Tuo ikkuna tuossa on Martan. Martta oli kyllä herkullista pullaa leiponut. Martta se osaa leipoa.

Mitäköhän minä olinkaan sanomassa. Niin kolarista halusitte kuulla? No tässähän minä istuskelin Eslallani ja pyyhin rillejä takin helmaan, kun odottelin tyttärentytärtäni saapuvaksi. Annika on niin herttainen, että. Hyvää hyvyyttään vanhaa käyräselkää tänne Poriin asti kuskaa.

Mitäköhän minä taas olinkaan sanomassa. Niin se kolari. Tuolta noin tuli kamalaa kyytiä punainen auto. Aivan hirvitti! Eihän siinä kerennyt kakkuloita nenälle laittaa, kun yhtäkkiä autot jo olivat yhdessä mytyssä. Ylinopeutta ajoi, takuulla ajoi ylinopeutta se punainen auto. Kamalaa ääntäkin se auto piti. Ja puhelintaankin varmasti näpytteli, ainahan kaupunkilaisnuoret puhelinta näpyttelevät, kun ei ole lapsilla oikeaa tekemistä. Kahdeksankymmentä vuotta olen Koskin kylässä elänyt, eikä siellä ei ole kuuna päivänä sattunut onnettomuuksia. Ei ole kaupungissa nuoren lapsen hyvä elää.”

___

Tehtävänanto lyhyesti: "Kuvitellaan onnettomuustilanne, jossa auto on törmännyt mopoautoon. Sen kuljettaja,

nuori tyttö, on kuljetettu jo sairaalaan, samoin autoa ajanut keski-ikäinen mies. Poliisi kyselee tapahtuman kulkua. Alla on lueteltu silminnäkijät. Heistä valitaan kolme mieleistä ja kirjoitetaan jokaiselta repliikki, jossa valittu henkilö kuvaa, miten on tapauksen nähnyt."

Tehtävänanto on luettavissa seuraavasta osoitteesta: http://www.maarikaluovakirjoittaminen.blogspot.fi/2015/09/tehtava-2-erilaiset-repliikit-viikko-38.html

Sata kilometriä Poriin

Yön pimeydessä ei nähnyt juuri mitään. Kaupunkiviidakon tähdet, nuo keltaiset urbaanin maiseman valot, valaisivat Timon kasvot tasaisin väliajoin auton kulkiessa Tampereen kehätien katuvalojen ali. Sata kilometriä Poriin.

Maaliskuussa Timo sai lyömättömän työpaikkatarjouksen – vakituisen autonasentajan pestin Satakunnan ytimestä. Timo oli tyypillinen hämäläinen. Sellainen aavistuksen verran hidas mies, joka ei turhia hötkyillyt. Hänen luumun malliseen päähänsä ei tahtonut mahtua ameriikat eikä toiset kotimaiset, mutta lehmän hermot, ranteiden ruis ja näppärät sormet löivät leiviksi.

Lähteminen teki kipeää. Hän jätti taakseen ystävät, tutut työkuviot ja turvallisen hämeenlinnalaiskuplansa. Työtarjous oli kuitenkin tullut kuin tilauksesta. Kotona kaikki oli muistuttanut hänestä. Hänestä, jonka kanssa oli elänyt viimeiset kymmenen vuotta elämästään. Hänestä, joka oli ollut hänen elämänsä. Hänestä, joka oli nyt poissa.

Uusi elämä lähestyi kilometri kilometriltä. Kokemäenjoen ylittävän asfalttipäällysteisen sillan saumat saivat muuttokuorman hypähtämään ja Arttu Viskarin maukumaan kantokopassaan. Luojan kiitos hänellä oli Arttu.

Kylänraitti täysin hiljainen
Uusi alku meille avautui

---

Säkeet Arttu Wiskarin kappaleesta Sirpa.

--

Tehtävänanto: Kirjoita pieni tarina rakkaudesta tai kuolemasta niin, että kaikki seuraavat sanat tulevat mukaan ja liittyvät tarinaan loogisesti: Kokemäenjoki, Arttu Viskari, keltainen, autonasentaja, maaliskuu, Viidakon tähdet, luumu, Hämeenlinna. (Sanojen ei tarvitse olla tässä järjestyksessä.)